torstai 14. helmikuuta 2019

Kerin, kerin...

Ostin erän pässinpökkimiä villalankoja Ilmajoelta.
Piti etsiä vanhat vyyhdinpuut ja vähän uudempi langankeritsin.
Viininpunaiset kerin mökillä ja pari valkoista vyyhtiä. Raahasin taas neulekoneen mökille.
Mutta vain yksitasokoneen. Se on niin yksinkertainen käyttää, kuin ajatus.
Vintillä porojen kanssa.
Kotona on vielä kirjahyllyssä joitakin vyyhtejä.
Tämä on taiteilijanhuone. Saa maalata tauluja ja näpertää kaikkea kivaa.
Se on oikeasti romuhuone, eikä tuo ole kirjahylly, vaan romuhylly.

 Lapinmökillä New Yorkin ja Suomen poliisin yhteiset neuvottelut...
Pikkumyy odottaa jo

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Neulekoneella ja virkaten

Liinaa puuttui olohuoneen pöydältä. Joulusta asti se on siitä puuttunut
Nyt sen aika tuli ja kävin ostamassa Prismasta tulkppaanejakin oikein.
Nuo tyynyt siis oli tuon liinan inspiraationa.

Sitten neulekoneella
Peppuhame neulekoneella. Pakkaset ja jääkylmä auto olivat inspiraationa.
1,50 euroa  100 g:n kerä Keskisellä.
Ensin tein koepalan. Ihmeitten ihme, kone totteli mua. Elektroninen paksulankakone.
Siitä sain laskettua, että tuli sopiva.
Olin tosi väsynyt ja nukuin välillä, ennen kuin sain valmiiksi. Testasin lenkillä ja oli lämmin.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Täydellinen talvi

Vihdoinkin on stabiili talvi. Tarkoitan, että se tunne että mikään ei muutu koskaan, se on tullut jäädäkseen.
    Paljon lunta, koko ajan pakkasen puolella ja aurinko vielä kirkastaa valollaan, sekä hanget toistavat kirkkautta. Tämä on aivan eri kuin se syksyn musta alastomuus, kun odottelimme talven tuloa.
    Hanki narskuu jalkojen alla ja kasvoihin saa väriä vaikka vain vähän aikaa on ulkona.
Käsitöitä tulee tehtyä niin paljon, että meinaa puutua paikoilleen. Olen kutonut villasukkia käsin ja koneella.

Värisävyt tulee kuin kameleontilla maiseman mukaan näköjään.
Kudoin kahdet auringonnousun väriset villasukat.
Virkkaan pitkällä tähtäimellä vauvanpeittoa, sinistä.
Kun ensimmäinen lapseni syntyi, virkkasin vaaleanpunaisen.

Tässä isäni minulle tekemät nukenvaunut.
Minulla 14 lastenlasta, mutta kuitenkin omien lapsien odotusaika on ollut mahtavinta.
Odotukseen sisältyy aina niin paljon ja odotushan kaikesta on aina se täydellinen.
Jokainen äiti varmasti tuntee, että omat lapset ovat niitä täydellisimpiä.
Niin sen on luonto järjestänyt, että jokainen lapsi saisi äidinrakkauden.
Siksi sydämeni on kipeä monesti, kun kaikki lapset eivät saa, mitä kuuluisi.
Kuitenkin täytyy muistaa, että juuri suuruudet ovat syntyneet pienuuksista.

Täällä kaksi aikaista on aloittamassa päivää.



Virkkaan ohuesta konelangasta nelisäikeisenä. Löysin satunnaisen konelankakerä taannoin Päntäneeltä. Kartiolla olevia konelankoja ei enää saa Suomesta mistään kaupasta, se harrastus on ohi monilta. Onneksi silloin oli kaikkea runsaasti, kun omat lapset oli pieniä, että sai mielinmäärin kutoa yöhön asti kaikkea kivaa vaatetta lapsille.
Jos Virossa olisi vielä sellainen kauppa, että myytäisiin konelankoja, lähtisin kyllä sillä keppihevosella ratsastamaan vaikka Kiinaan asti, niin mukavaa on kutoa koneella!


lauantai 12. tammikuuta 2019

Kevään ensimmäinen pastelliväri

Aamulla auringonnousun aikaan sain inspiraation.
Minulla oli ohut ontelokude mukana ja iso koukku.
Ympyrä suurenee...
Helpointa oli virkata sitä, mitä päässä päällmmäisenä oli virkkauksen lokerossa.
Auringonkehrä nousi samaan aikaan, kun virkkauskehrä suureni.
Pian oli aurinko noussut ja takkajakkaralle ilmestyi mikä lie liina.

Sitä sitten sukkasilla menin sovittelemaan jäiselle pöydälle.
Ai että kun tuntuu keväälle!
Ei täällä Lappajärvellä kovin paljon lunta ole tullut.
Kaunein ja kirkkain päivä tänä keväänä. Mun sukkajalanjälkiä hangessa. Ei hiilijalanjälkiä.
Pitäisi ostaa sukset.
Nyt on pakkasta sen verran, että villasukkien läpi ei tule märkää, kun hipsuttelee tässä narskuvalla hangella.
Taidan mennä syömään, kun tein ruokaa siinä samalla.
Ei tuulekaan yhtään, lippu roikkuu.
Tuuli hiljaa henkäilee, niinkuin minäkin tätä luonnon suuruutta ja kauneutta.

Ihana kevätinspiraatio alkoi jo kotona perjantaina, kun aurinko paistoi ja jumppasin fatburning -jumpan inspiroivassa ympäristössä. Koko aja vilkuilin, että tuosta minä tuota ja  tuosta sitä ja...

perjantai 4. tammikuuta 2019

Someloma loppuu

Pidin taukoa somesta joulun takia. Se oli oikein hyvä hiljentyminen.
Blogi on mun päiväkirja. Siitä en pitänyt lomaa.
Kirjoitan monta kirjaa vuodessa, mutta blogiin kirjoitan vain ilimoosta.
Viimeiset katseet ja sitten soihdut sammuu.
Keräilen joulukrääsää pois. Miten suuren voiman siihen saakaan, kun on toivo keväästä!
Värit vaihtuu ainakin....

torstai 3. tammikuuta 2019

Takerrun jouluun

Parempi hyvä siloonen kuin huonosti kruusattu, tapasi äiti sanoa.
Me tuon engulin kanssa mietittiin, että ehkä on alkuperäinen mielikuva parempi.
Virkkaan yksinkertaisemmat pikkuliinat lamppujen alle. Ensimmäinen tuli just valmiiksi.
Yksi päivä pientä poikaa kuunnellessa ja tulee virkattua kaikkea, mikä jäi tekemättä jouluksi ja vähän muutakin yhden keskipäivän tienoon aikana.
Vessaan piti tehdä pikkuliina saippuakupin alle jouluksi, mutta en ehtinyt. Nythän on vielä joulu...
Kuvio on niin mukava, että se vie kielen mennessään.
Sitten kokeilin erästä, jonka inspiraationa toimi kyläpaikan hieno kynttilänjalka.
Olin aloittanut sitä jo kotona eilen.
Antiikin näköinen siitä tulikin.
Aion alata kännykän kanssa istumaan vessassa, kun siellä on niin sävysävyyn kaikki.

Kävin pienten kanssa Mac Donald'sissa että minäkin saan jotakin ulkomaata tähän joululomaan.
En melkein kehtaa sanoa, mutta tein vielä yhden punaisen joulupallon, kun ostin ohutta punaista virkkauslankaa.
Siitä tuo vessan liinakin on, hiukasenohutta, ei melkein näe silmukoita, kun se aurinkokin vain yritti nousta mutta laski saman tien.
Tuoksupussi on kuin korukivi, sitä en meinaa malttaa laittaa Loppiaisena pois.
Olin virkannut punaisen maton aikaisemmin. Nyt just kun sain kaikki valmiiksi, sen aika on ohi.
Vähän niinkuin Jumalalla lumihiutaleiden kanssa, niin kauniita, mutta niin lyhytikäisiä.
Tässä joulupallon virkkausohje. Senhän osaa tuosta lukea. Lopuksi virkataan yhteen pyörylät aina kolme ketjusilmukkaa ja kiinni molempiin lättyihin vuorotellen. Sitten vähää vaille, ennenkuin ne on yhdessä,  pallo lumpsautetaan sisään ja virkataan loput vaivalla.
Vielähän tässä on pari, kolme päivää joulua jäljellä. Ehtii vaikka mitä vielä.