lauantai 16. maaliskuuta 2019

Väriterapia- inspiraatio


Mökin vintillä vedin kaikkea värikästä esille, koska on harmaata ja räntäistä.
Tein kahdet oranssiset nilkkasukat, jotka ovat viimeistelyä vailla.
Sitten kaivoin kaikki isoäidinneliöpalat, joita olin tehnyt. Myös pärvötetyt sohvatyynyt palat.
Niistä saa bonzoja ja puseroita, löysin pinterestistä vinkkejä.
Sitten kaappasin kotoa lankoja kovassa kiireessä, kun kävimme kaupungissa.
Pari virkattua värikästä liinaa löysin myös kätköjen joukosta.
Ulkona on siis aivan lumi maassa Lappajärvellä.
Aamulla kudoin neulekoneella nilkkasukat.
Tämä neulekonepöytä on oikein viihtyisässä kohdassa, kun näkyy tielle ja järvelle.
Sitten sukat ovat valmiina siinä koneen päällä.
Toin paksulankakoneen kotoa.

Ostin Helsingistä mökkiompelukoneen. Siinä oli pieniä vikoja, mutta Saku korjasi kaikki ja se toimii nyt kuin ajatus.

Tykkään niin kovasti tästä mun taidemaailmasta. On niin kutkuttavan ihana peuhtoa täällä lankojen kanssa vesisadepäivänä.
Ilta hämärtyy ja alkaa raukaista, kun kävimme Mondeolla syömässä päivällä Seinäjoella.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Virkattu pikkuliina



Pieni liina taas samalla kuviolla. 8 palaa ja virkkaamalla yhteen aivan päältäpäin,
niinkuin mummonneliöissäkin.
   Sitkeyttä vaati, että sain sen väännettyä valmiiksi aamulla. Aina on helppo aloittaa, mutta viimeistelyssä aina päätän, että tämä oli sitten viimeinen...
Nyt en hetkeen virkkaa. Nyt on pilvinen talvipäivä, joten ei haittaa nysvätä sisällä.
Nyt äkkiä siivoamaan, kun illalla tulee heprean kurssi taas.
Uusia keksintöjä tekeillä ja tilauksessa.
Sehän on kevään merkki...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

torstai 14. helmikuuta 2019

Kerin, kerin...

Ostin erän pässinpökkimiä villalankoja Ilmajoelta.
Piti etsiä vanhat vyyhdinpuut ja vähän uudempi langankeritsin.
Viininpunaiset kerin mökillä ja pari valkoista vyyhtiä. Raahasin taas neulekoneen mökille.
Mutta vain yksitasokoneen. Se on niin yksinkertainen käyttää, kuin ajatus.
Vintillä porojen kanssa.
Kotona on vielä kirjahyllyssä joitakin vyyhtejä.
Tämä on taiteilijanhuone. Saa maalata tauluja ja näpertää kaikkea kivaa.
Se on oikeasti romuhuone, eikä tuo ole kirjahylly, vaan romuhylly.

 Lapinmökillä New Yorkin ja Suomen poliisin yhteiset neuvottelut...
Pikkumyy odottaa jo

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Neulekoneella ja virkaten

Liinaa puuttui olohuoneen pöydältä. Joulusta asti se on siitä puuttunut
Nyt sen aika tuli ja kävin ostamassa Prismasta tulkppaanejakin oikein.
Nuo tyynyt siis oli tuon liinan inspiraationa.

Sitten neulekoneella
Peppuhame neulekoneella. Pakkaset ja jääkylmä auto olivat inspiraationa.
1,50 euroa  100 g:n kerä Keskisellä.
Ensin tein koepalan. Ihmeitten ihme, kone totteli mua. Elektroninen paksulankakone.
Siitä sain laskettua, että tuli sopiva.
Olin tosi väsynyt ja nukuin välillä, ennen kuin sain valmiiksi. Testasin lenkillä ja oli lämmin.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Täydellinen talvi

Vihdoinkin on stabiili talvi. Tarkoitan, että se tunne että mikään ei muutu koskaan, se on tullut jäädäkseen.
    Paljon lunta, koko ajan pakkasen puolella ja aurinko vielä kirkastaa valollaan, sekä hanget toistavat kirkkautta. Tämä on aivan eri kuin se syksyn musta alastomuus, kun odottelimme talven tuloa.
    Hanki narskuu jalkojen alla ja kasvoihin saa väriä vaikka vain vähän aikaa on ulkona.
Käsitöitä tulee tehtyä niin paljon, että meinaa puutua paikoilleen. Olen kutonut villasukkia käsin ja koneella.

Värisävyt tulee kuin kameleontilla maiseman mukaan näköjään.
Kudoin kahdet auringonnousun väriset villasukat.
Virkkaan pitkällä tähtäimellä vauvanpeittoa, sinistä.
Kun ensimmäinen lapseni syntyi, virkkasin vaaleanpunaisen.

Tässä isäni minulle tekemät nukenvaunut.
Minulla 14 lastenlasta, mutta kuitenkin omien lapsien odotusaika on ollut mahtavinta.
Odotukseen sisältyy aina niin paljon ja odotushan kaikesta on aina se täydellinen.
Jokainen äiti varmasti tuntee, että omat lapset ovat niitä täydellisimpiä.
Niin sen on luonto järjestänyt, että jokainen lapsi saisi äidinrakkauden.
Siksi sydämeni on kipeä monesti, kun kaikki lapset eivät saa, mitä kuuluisi.
Kuitenkin täytyy muistaa, että juuri suuruudet ovat syntyneet pienuuksista.

Täällä kaksi aikaista on aloittamassa päivää.



Virkkaan ohuesta konelangasta nelisäikeisenä. Löysin satunnaisen konelankakerä taannoin Päntäneeltä. Kartiolla olevia konelankoja ei enää saa Suomesta mistään kaupasta, se harrastus on ohi monilta. Onneksi silloin oli kaikkea runsaasti, kun omat lapset oli pieniä, että sai mielinmäärin kutoa yöhön asti kaikkea kivaa vaatetta lapsille.
Jos Virossa olisi vielä sellainen kauppa, että myytäisiin konelankoja, lähtisin kyllä sillä keppihevosella ratsastamaan vaikka Kiinaan asti, niin mukavaa on kutoa koneella!


lauantai 12. tammikuuta 2019

Kevään ensimmäinen pastelliväri

Aamulla auringonnousun aikaan sain inspiraation.
Minulla oli ohut ontelokude mukana ja iso koukku.
Ympyrä suurenee...
Helpointa oli virkata sitä, mitä päässä päällmmäisenä oli virkkauksen lokerossa.
Auringonkehrä nousi samaan aikaan, kun virkkauskehrä suureni.
Pian oli aurinko noussut ja takkajakkaralle ilmestyi mikä lie liina.

Sitä sitten sukkasilla menin sovittelemaan jäiselle pöydälle.
Ai että kun tuntuu keväälle!
Ei täällä Lappajärvellä kovin paljon lunta ole tullut.
Kaunein ja kirkkain päivä tänä keväänä. Mun sukkajalanjälkiä hangessa. Ei hiilijalanjälkiä.
Pitäisi ostaa sukset.
Nyt on pakkasta sen verran, että villasukkien läpi ei tule märkää, kun hipsuttelee tässä narskuvalla hangella.
Taidan mennä syömään, kun tein ruokaa siinä samalla.
Ei tuulekaan yhtään, lippu roikkuu.
Tuuli hiljaa henkäilee, niinkuin minäkin tätä luonnon suuruutta ja kauneutta.

Ihana kevätinspiraatio alkoi jo kotona perjantaina, kun aurinko paistoi ja jumppasin fatburning -jumpan inspiroivassa ympäristössä. Koko aja vilkuilin, että tuosta minä tuota ja  tuosta sitä ja...