torstai 22. maaliskuuta 2018

Laulun aika on tullut!

 Tämä lanka näytti hyvin herkulliselta, mutta oli tosi nihkeetä kudottavaa. Aloitin pyröpuikoilla, mutta ei oonistunut, ei luista.
Onneksi en ostanut enempää. jotenkin teen siitä pipon, se on haaste.

 Jos mies töihin lähtiessään kysyy, että laitanko auton lämpiämään, menenkö Kauhavan lankakauppaan, vastaan melko korkealla äänellä: JOO MENEN, LAITA VAAN!
 Nautinnollisesti valmistelin matka n. 40 km ja ajelin siellä rekkojen välissä tyytyväisenä.
Mutta mitä sitten ostin? Mitä jäi saldoksi?
Ei paljon mitään!  Kävin myös Tokmannilla ostamassa kukkasipuleita ja rairuohon siemeniä ja Substralia. Valkoisesta aioin virkata sängyn peiton. Olen virkannut kauan sitten kalastajalangasta luonnonvalkoisen, mutta se on pieni nykyiseen sänkyymme. Olen siis asettumassa  kiikkuun kesäksi istumaan näköjään. Odotan, että naapurit tulevat juttusille! 

Jumalan virta on vettä täynnä

1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.
2. Jumala, hiljaisuudessa sinua kiitetään Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.
3. Sinä kuulet rukouksen: kaikkea kansaa tulee sinun luoksesi.
4. Syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi rikoksemme.
5. Autuas se, jonka sinä valitset ja otat luoksesi esipihoissasi asumaan! Suo meidän tulla ravituiksi huoneesi hyvyydellä, pyhäkkösi pyhyydellä.
6. Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, pelastuksemme Jumala, sinä kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva.
7. Voimallasi sinä vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä.
8. Sinä asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen kuohun. Myös kansojen metelin sinä tyynnytät,
9. niin että niiden äärillä asuvat hämmästyvät sinun ihmeitäsi. Aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.
10. Sinä pidät maasta huolen, kastelet sitä runsaasti, teet sen ylen viljavaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä kasvatat heidän viljansa, sillä sinä valmistat maan [sitä varten].
11. Sen vaot sinä kastelet, muhennat sen multapaakut, pehmität sen sadekuuroilla ja siunaat sen kasvun.
12. Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja askeleesi uhkuvat runsautta.
13. Erämaan laitumet kasvavat runsaasti, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.
14. Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan! Psalmi 65


Odotan niin innolla kevättä, vaikka hanget peittää maan ja lunta sataa taivaan täydeltä!


lauantai 17. maaliskuuta 2018

Äsken vielä elit pieni lintuseni

Minä sain pienenä joululahjaksi Aarteiden kirjan. Siinä oli runo:
äsken vielä elit pieni lintuseni,
äsken livertelit, pieni lintuseni,
nyt oot mullan alla pieni lintuseni,
nukut nukkumalla pieni lintuseni.
   Surullinen runo.
Jonakin aamuna, kun olin kotona, kuulin pienen kopsahduksen ja menin kiireesti katsomaan, mikä se oli. Ulkona terassilla oli pieni lintu pöydän lasikannella. Se oli pää pystyssä, mutta yhtäkkiä se alkoi vaipua. Pakkasta oli noin kymmenen astetta. Ajattelin, että jos se pyörtyy, se jäätyy heti, enkä halua, että se kuolee siihen. Avasin oven, tartuin siihen kiinni ja aioin viedä sisään virkoamaan. Sanoin sille:
Älä nyt siihen ala kuolemaan!
  Adrenaliinitaso varmaan kohosi, ja antoi voimapiikin ja niin se pyrähti lentoon!
Vähän puhutteli!


Tämä talvi on ollut niin ankaran kylmä ja pitkä, että etsin kaikki riemunkirjavat virkkaukset yhteen, kun sain valmiiksi vappukarnevaaliliinan. Tiedän, että kesällä inhoan näitä kuvia, mutta millä ihminen pysyy hengissä, kun kaikki on niin mustavalkoista talvella?
Voittokuva, kun uskalsin ulos lenkille. Pakkanen ja viima eivät sovi oikein minulle.
  Vaikka oli hanskat kädessä, sormet jäätyivät ja kohmeisin sormin äkkiä otin kuvan. Naama tuli punaiseksi ja korviin sattui, vaikka oli pipo päässä.
 Tulisipa kesä! Näitä epätoivoisia hengissäpysymisen kuvia on silloin vähemmän.
Aikuisten tyttärieni kanssa kahvilla setvimme vanhoja valokuvia. Kesäkuvat ovat toivoa antavia.
Kesällä aina hävitän talvikuvia ja mietin, miten ihmeessä ihminen voi niin sopeutua, että jopa ottaa kuvia talvella!
Tämän aamun kuva mökin ikkunasta.
Vantaan Ikean muoviruusut antavat väriä järven jäätikkökuvaan
Nyt on -17°C, Päivällä luvattiin -5°C.
Aurinko alkaa voittaa, kun kevätpäivän tasaus on ensi tiistaina 20.3.2018

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Pääsiäisaskartelu

 Ostin taas yhden lankakerän jostakin kävelylenkillä.
Pääsiäistä virittelen. Melkein jo pääsiäiskokon savunhaju sieraimissa.
Nyt, kun kinokset vaan kasvaa ja on harmaata, virkkasin auringon ja kun oltiin Annen kanssa Helsingissä, ostin Indiskasta kultamunan, kun minulla ei ole vielä kultamunaa. Kaikkia muuta minulla jo on....

    Mitenpäin tuo kuva tuli?Pitää pää kallellaan katsoa.
Löysin tai jostakin tuli vastaan kesäkäsityö. Olin ollut tekemässä jotakin vappu -karnevaaliliinaa joskus. Siis tuo tuossa auringon alla.
    Oikeastaan menin romuhuoneeseen joka on kuin vintti ennen kotona, ja aioin oikeasti siivota sen.
Minulle kävi niinkuin lapsilla kun pitäisi kerätä lelut laatikkoon, he alkavat leikkiä joka lelulla.
Onhan se niinkuin olisi karkki syömättä, kun seuraavan kerran yritän siivota sitä huonetta.
Ei tiedä, mihin innostuu. Jospa aina saisin tehtyä jonkun puolitekoisen valmiiksi.

Eli näin on paljon lunta ja lisää tulee...
Otin tämän kuvan sunnuntaina, kun lähdettiin pojan tyttären syntymäpäiville.
Ihanaa, kun oli yhtä vaille koko perhe koolla juhlimassa. Ja hänen luonaan olimme lauantaina.
Kevättä on rinnassa, vaikka lunta on paljon.

Kultamunasta tulee kultakana... vai tuliko tuo muna kultakanasta?
Kotona takapihalla on näin paljon lunta. Jospa se oikea aurinko näyttäytyisi jo!
Pääsiäistä on kiva valmistella, kun se on niin arvokas juhla!

torstai 1. maaliskuuta 2018

Tiitisen lista

Kun minä sain ensimmäisen lapsen, äiti antoi minulle pienoisen säkillisen lankakeriä ja minä virkkasin kaikki viimeistä pätkää myöten ja sain pikkusänkyyn päiväpeiton. Tykkäsin siitä aivan hurjasti. Olen sen antanut jollekin siskoni vauvalle kai, minne pikkusänkykin meni.

 Kun myimme toisen yrityksen ja jäi paljon vastuita pois, aloin virkkaamaan elämääni kokoon ja istuin ja virkkasin ja kertasin ja kelasin, että mitä näinä kaikkina kiireisinä päivinä oikein tapahtuikaan ja sitten olen miettinyt, että tapahtuiko tuo kaikki minulle.
 Kaikista selvittiin voittajina, Kiitos Luojan.
Vaikka kaikkia muita olen kirpparille vienytkin, näitä tiitisen listoja en koskaan vie, koska niissä on elämäni runo. Kaunis ja värikäs ja kaikki soituu yhteen, vaikka onkin kirkas ja kirjava.

 Pilvisillä, aurinkoisilla, jäisillä ja lumisilla ilmoilla, kaikilla oli siunaus seurassain.
 Miettimisen jälkeen tulee kiire.
 Lastenkin kehityksessä on sisäistämisen ja toiminnan kausia.
 Nyt on kirkas maaliskuun ensimmäinen ja voittoja odotellaan tänäänkin elämän haasteissa.

 Minun pitäisi yhdistää näistä päiväpeitto, kaksikin, että aina muistaisin rikkaat muistelmat ja sen kiitollisuuden, jota tämä pitkä pohdinta aiheuttaa. Eikö tunnukin iloiselta ja levolliselta, kun nätiä katselee.

Aurinko kutsuu ulos. Aamulla oli -24°C. Nyt on enää n. -10°C
Taidanpa lähteä liikenteeseen. 

 Nyt  minulla ei ole epämääräisiä lankatukkuja. Olen melkein kaikki hävittänyt tai virkannut.
Saan kulkea kädet heiluen lenkillä, kun mikään ei vaivaa. Nykyään heitän roskikseen loppulangan, ettei tule istuttua, kun tykkään liikkua luonnossa enemmän.
Eikö olekin silmät ristissä ja rastissa, kun tänne asti jaksoit katsella.
Nämä on mun omat tiitisenlistat. Kaikki salaisuudet ja mietinnöt on mietitty näitä virkkaillessa.
Vieläkin viehättäisi aina vain tehdä yksi pala lisäääääää