lauantai 17. maaliskuuta 2018

Äsken vielä elit pieni lintuseni

Minä sain pienenä joululahjaksi Aarteiden kirjan. Siinä oli runo:
äsken vielä elit pieni lintuseni,
äsken livertelit, pieni lintuseni,
nyt oot mullan alla pieni lintuseni,
nukut nukkumalla pieni lintuseni.
   Surullinen runo.
Jonakin aamuna, kun olin kotona, kuulin pienen kopsahduksen ja menin kiireesti katsomaan, mikä se oli. Ulkona terassilla oli pieni lintu pöydän lasikannella. Se oli pää pystyssä, mutta yhtäkkiä se alkoi vaipua. Pakkasta oli noin kymmenen astetta. Ajattelin, että jos se pyörtyy, se jäätyy heti, enkä halua, että se kuolee siihen. Avasin oven, tartuin siihen kiinni ja aioin viedä sisään virkoamaan. Sanoin sille:
Älä nyt siihen ala kuolemaan!
  Adrenaliinitaso varmaan kohosi, ja antoi voimapiikin ja niin se pyrähti lentoon!
Vähän puhutteli!


Tämä talvi on ollut niin ankaran kylmä ja pitkä, että etsin kaikki riemunkirjavat virkkaukset yhteen, kun sain valmiiksi vappukarnevaaliliinan. Tiedän, että kesällä inhoan näitä kuvia, mutta millä ihminen pysyy hengissä, kun kaikki on niin mustavalkoista talvella?
Voittokuva, kun uskalsin ulos lenkille. Pakkanen ja viima eivät sovi oikein minulle.
  Vaikka oli hanskat kädessä, sormet jäätyivät ja kohmeisin sormin äkkiä otin kuvan. Naama tuli punaiseksi ja korviin sattui, vaikka oli pipo päässä.
 Tulisipa kesä! Näitä epätoivoisia hengissäpysymisen kuvia on silloin vähemmän.
Aikuisten tyttärieni kanssa kahvilla setvimme vanhoja valokuvia. Kesäkuvat ovat toivoa antavia.
Kesällä aina hävitän talvikuvia ja mietin, miten ihmeessä ihminen voi niin sopeutua, että jopa ottaa kuvia talvella!
Tämän aamun kuva mökin ikkunasta.
Vantaan Ikean muoviruusut antavat väriä järven jäätikkökuvaan
Nyt on -17°C, Päivällä luvattiin -5°C.
Aurinko alkaa voittaa, kun kevätpäivän tasaus on ensi tiistaina 20.3.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti