lauantai 7. huhtikuuta 2018

Reunapitsi

Jo jonkin aikaa minulla on pinnan alla kytenyt verestää menneitä aikoja.
Kun odotin nuorinta tytärtäni, istuin kiikussa koko kesän ja virkkasin kaikkiin mahdollisiin pyyhkeisiin reunapitsit. En tokikaan istunut, koska minulla oli jo neljä lasta ja kiireinen yritys hoidettavana, mutta tuntui kuin olisin istunut ja nauttinut ja sitä se oli, koska se oli niin yllättävää ja toivottua. Elin siitä ihanuudesta, että saisin taan lapsen! Työt vähän häiritsivät, mutta muisto on kultainen ja se kesä oli ihana!
 Olen etsinyt sen reunapitsin ohjetta, joka oli mieleisin minun aivoilleni. En ole mistään löytänyt, joten otin yhden pyyhkeen mukaan mökiltä, jossa oli tuo pitsi.
 Moneen kertaan kokeiltuani pääsin tahtiin kiinni ja siinä meni Kokkolan matka rattoisasti, kun nuo maisematkaan eivät oikein viehätä vielä. Tosin pikitiet olivat monin paikoin jo sulana, ainakin raiteet olivat, että ei ollut liukasta.
 Siinä sitä syntyi ja kävimme syömässä ja asioilla ja kotona mökillä jatkoin, tuskin kahville ehti välillä. Mieletön fiilis! Mielettömät nostot! Menneen muisto nostivat suuren ilon pintaan ja istuin itseni kanssa nuoruuden keinussa!
 Väri on vielä sama, kun virkkasin kihlausaikana miehelleni violetin pyyhkeen reunaan pitsin.
On niin karkkiolo ja vesi kieleltä tippuu!

 Reunapitsiin tulee vielä nirkkokerros viimeistelemään ja koristamaan, mutta ei liikaa.
 Nyt täytyy mennä saunaan, mutta minusta tuntuu, että juon kahvia ja jatkan yömyöhään tätä ihanaa
nuoruuden uudistusta! Lähtekää leikkiin mukaan!
Aivan kihelmöi, kun innostuu kuin nuorena!
Iltahämärässä virkkasin viimeisiä reunasilmukoita. Tuntui juhannukselta ja syreeniltä ja nuoruudelta!
Tämän aamun auringonnousussakin oli jotakin niin voimakasta kevään tuntua, että oikein uudet piuhat aukesivat aivoihin! Onneksi jaksettiin taas tämä talvi. Aina päätän, että tämä on viimeinen talvi täällä pakkasessa, mutta elämä ei ole suonut mitään Floridaa eikä Thaimaata meille, mutta toivoa aina saa. Unelmia täytyy olla, kun unelmat lakkaa, lakkaa elämä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti