maanantai 6. elokuuta 2018

Rakkaus riemuinesi!

Ihmeellisen värinen taivas oli eilen, kun viimeiset vieraat lähtivät ja hiljaisuus laskeutui ja aavistus yksinäisyydestä.
Kuinka monet suloiset hetket vietimme tuon pöydän ääressä kuumana kesänä! Teimme yhdessä ruokia ja puhuimme ja nauroimme. Siunattu paikka!
Haluaisin teistä jokaisen mukaani tänne hiljaisuuteeni rikkaudeksi!
Yksinäisyys kasvattaa ja kurittaa ja luo parhaat ajatukset. Niitä sitten olisi pakko jakaa.
Maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.(Raamattu)
Jos ei muuta keksi lenkillä, voi poimia yhden kävyn ja tuoda sen keittiöön.
Nuoruuden rouvaystäväni kirjoitti kirjoja. Eräässä kirjassa hän kirjoittaa, että se on taivasikävä.
Se vaiva se on päällä. Mikään muu ei ole lääke tähän vaivaan, kuin katkeamaton yhteys Jumalaan.
Ikävä kaikki ihmisiä, ikävä rakkautta, ikävä Jumalaa.
Jos ei ole kokenut suurta rakkautta, sitä ei voi olla ikävä.
Kosketus Kaikkivaltiaaseen ja olet jäänyt nalkkiin, olet ikuisesti koukussa!
Minulla on ollut äiti ja isä ja mumma, sekä olen synnyttänyt viisi lasta.
Tiedän mitä on rakkaus ja olen siksi rakkaudesta sairas.
Mikä koskaan enää voi maan päällä minut tyydyttää!?
   Tyhjä syli, tyhjä tuoli!
Suolaa ja pippuria. Ja hammasta purren! Minun on löydettävä lapset, minun on löydettävä rakkauden kohde! Minun on saatava elää jollekin, rakkaudelle, Jumalalle!
Illan varjot pitenevät, mutta kipu ei hellitä...
Tuo armon valkokyyhky laskeutuu olalleni ja siunattu rauha ja lohdutus. Hän on minun tykönäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti