torstai 1. maaliskuuta 2018

Tiitisen lista

Kun minä sain ensimmäisen lapsen, äiti antoi minulle pienoisen säkillisen lankakeriä ja minä virkkasin kaikki viimeistä pätkää myöten ja sain pikkusänkyyn päiväpeiton. Tykkäsin siitä aivan hurjasti. Olen sen antanut jollekin siskoni vauvalle kai, minne pikkusänkykin meni.

 Kun myimme toisen yrityksen ja jäi paljon vastuita pois, aloin virkkaamaan elämääni kokoon ja istuin ja virkkasin ja kertasin ja kelasin, että mitä näinä kaikkina kiireisinä päivinä oikein tapahtuikaan ja sitten olen miettinyt, että tapahtuiko tuo kaikki minulle.
 Kaikista selvittiin voittajina, Kiitos Luojan.
Vaikka kaikkia muita olen kirpparille vienytkin, näitä tiitisen listoja en koskaan vie, koska niissä on elämäni runo. Kaunis ja värikäs ja kaikki soituu yhteen, vaikka onkin kirkas ja kirjava.

 Pilvisillä, aurinkoisilla, jäisillä ja lumisilla ilmoilla, kaikilla oli siunaus seurassain.
 Miettimisen jälkeen tulee kiire.
 Lastenkin kehityksessä on sisäistämisen ja toiminnan kausia.
 Nyt on kirkas maaliskuun ensimmäinen ja voittoja odotellaan tänäänkin elämän haasteissa.

 Minun pitäisi yhdistää näistä päiväpeitto, kaksikin, että aina muistaisin rikkaat muistelmat ja sen kiitollisuuden, jota tämä pitkä pohdinta aiheuttaa. Eikö tunnukin iloiselta ja levolliselta, kun nätiä katselee.

Aurinko kutsuu ulos. Aamulla oli -24°C. Nyt on enää n. -10°C
Taidanpa lähteä liikenteeseen. 

 Nyt  minulla ei ole epämääräisiä lankatukkuja. Olen melkein kaikki hävittänyt tai virkannut.
Saan kulkea kädet heiluen lenkillä, kun mikään ei vaivaa. Nykyään heitän roskikseen loppulangan, ettei tule istuttua, kun tykkään liikkua luonnossa enemmän.
Eikö olekin silmät ristissä ja rastissa, kun tänne asti jaksoit katsella.
Nämä on mun omat tiitisenlistat. Kaikki salaisuudet ja mietinnöt on mietitty näitä virkkaillessa.
Vieläkin viehättäisi aina vain tehdä yksi pala lisäääääää

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Vanha virkkauskirja

 Eilen, kun oli kova pakkanen, suuntasin kirpparille minimanin viereen.
Siellä tapasin vanhan tutun, Mary Oljen virkkauskirjan,
Eikö ole kumma, että kun saa hävitettyä kaikki jäljet ja hajutkin jostakin, johon on kyllästynyt, sitten kun tapaa sen taas, se on pakko ottaa mukaan, koska se on kuin kotiväkeä.
    Vein kaatopaikkakuorman lankoja 'Fidalle' ja nyt ostan kirpparilta lisää...
Tautinen mikä tautinen...
Virkkasin pikkuliina oikein ohjeesta! Piti laskea ja puratakin välillä, mutta kylläpäs kutkuttikin harmaita aivosoluja!
 Valkoinen lanka on niin herkullista ja lumi ja hanget hohtavat sen kanssa kilvan!
 Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja on kirjan nimi ja joku malttoi myydä sen 4 eurolla!
 Tuon pöydällä olevan liinan on virkannut kai minun tätini,en ainakaan minä.
 Tässä kuvassa näkee ulos, miten kirkkaasti aurinko paistaa lumihangille.
 Jatketaan harjoituksia. Siellä oli vielä pari samantapaista virkkauskirjaa. Menen nopeasti autolla käymään ja herkuttelen muillakin pikku ostoksilla.

Tästä näkee kuvion tarkasti.
 Vähällä ihminen saa vaihtelua, kun siirtämällä omia vanhoja huonekalujaan paikasta toiseen.
 Jotakin keksin tuohon naulakkoon. Teen vaikka käsityöpussit kaikille 14 lapsenlapselle ja kudon sukat joka pussiin. Sitten ujutan ne heidän mukaansa. Eikö ole hyvä suunnitelma!
Tämä on herkullisin kuva, mitä voi olla!
Tästä kun katson suoraan tietokoneen yli, näkyy naapurin iso kuusi ja heidän talonsa.
Mutta, "hei nyt mentiin, liehui takki, lensi päästä karvalakki", eli minä menen kirpparille!

tiistai 27. helmikuuta 2018

Iltarusko ja kuutamo kesällä

Nyt kun on kylmin, katselen mieluummin kesäkuvia.
Pakkasta on -20°C. Päivällä oli -14°C ja se tuntui aivan sopivalta, paitsi viima oli pureva.
Jos tulee talven kanssa sinuksi, ei se niin kamalaa ole. Minulta sopeutumiseen menee kauan.

Tulimme mökille, tuomaan kesäkalusteita, kun olen maalannut niitä sisätiloissa.
Mukava ajella kun nytkin kuu paistaa ja on selkeää.

Ylihuomenna on maaliskuu, kesä tulee....

maanantai 26. helmikuuta 2018

Barbin matto, pikkuliina korjaus ohjeeseen

 Annoin ohjeen, miten pikkuliina tehdään. Se ei päde kaikkiin lankoihin. Pitää soveltaa. Tämän liinan virkkasin melkein kahteen kertaan, kun vanhalla ohjeella siitä tuli kuppi. Piti tehdä kaksi kerrosta joihin tuli 2 pylvästä jokaiseen ja sitten vasta 6 sektoria, joissa samaan kohtaan lisätään aina 2 pylvästä.

   Nyt, kun on pakkasta paljon, ei tee mieli ulos. Olen kehittänyt itselleni porkkanoita, juuri tuollaisia oranssin värisiä. Lähden hyvin puettuna kävälemään päämääränä kirppis, niin saan lämmitellä ja hypistellä lankoja välillä. Toisena lenkkinä iltäpäivällä panen päämääräksi kierrätyskeskuksen.
Niistä ostan muutamalla kymmenellä sentillä jonkun lankamytyn ja virkaan sen siltä istumalta vaikka pikku liinaksi. Niitä "meni kaupaksi" kun hiihtolomalaisia kävi ja barbin mattoja tarvittiin leikkeihin.
 Tämän ilkeän kutimen virkkasin kahteen kertaan. Ensin suorakaiteen muotoiseksi, mutta se oli niin epätasaista kudetta, että purkasin ja virkkasin pyöreäksi matoksi.
Lanka oli kuin sattumalta saman väristä, kuin vessan matoksi päätynyt matonkudekokeilu.
En koskaan enää osta trikookudetta, joka on muuta, kuin tehtaassa tehtyä tasaista ontelokudetta.
Niistä töistä tulee vihapitoja, joissa ei ole ollut nautintoa koko ajan virkatessa.