lauantai 17. maaliskuuta 2018

Äsken vielä elit pieni lintuseni

Minä sain pienenä joululahjaksi Aarteiden kirjan. Siinä oli runo:
äsken vielä elit pieni lintuseni,
äsken livertelit, pieni lintuseni,
nyt oot mullan alla pieni lintuseni,
nukut nukkumalla pieni lintuseni.
   Surullinen runo.
Jonakin aamuna, kun olin kotona, kuulin pienen kopsahduksen ja menin kiireesti katsomaan, mikä se oli. Ulkona terassilla oli pieni lintu pöydän lasikannella. Se oli pää pystyssä, mutta yhtäkkiä se alkoi vaipua. Pakkasta oli noin kymmenen astetta. Ajattelin, että jos se pyörtyy, se jäätyy heti, enkä halua, että se kuolee siihen. Avasin oven, tartuin siihen kiinni ja aioin viedä sisään virkoamaan. Sanoin sille:
Älä nyt siihen ala kuolemaan!
  Adrenaliinitaso varmaan kohosi, ja antoi voimapiikin ja niin se pyrähti lentoon!
Vähän puhutteli!


Tämä talvi on ollut niin ankaran kylmä ja pitkä, että etsin kaikki riemunkirjavat virkkaukset yhteen, kun sain valmiiksi vappukarnevaaliliinan. Tiedän, että kesällä inhoan näitä kuvia, mutta millä ihminen pysyy hengissä, kun kaikki on niin mustavalkoista talvella?
Voittokuva, kun uskalsin ulos lenkille. Pakkanen ja viima eivät sovi oikein minulle.
  Vaikka oli hanskat kädessä, sormet jäätyivät ja kohmeisin sormin äkkiä otin kuvan. Naama tuli punaiseksi ja korviin sattui, vaikka oli pipo päässä.
 Tulisipa kesä! Näitä epätoivoisia hengissäpysymisen kuvia on silloin vähemmän.
Aikuisten tyttärieni kanssa kahvilla setvimme vanhoja valokuvia. Kesäkuvat ovat toivoa antavia.
Kesällä aina hävitän talvikuvia ja mietin, miten ihmeessä ihminen voi niin sopeutua, että jopa ottaa kuvia talvella!
Tämän aamun kuva mökin ikkunasta.
Vantaan Ikean muoviruusut antavat väriä järven jäätikkökuvaan
Nyt on -17°C, Päivällä luvattiin -5°C.
Aurinko alkaa voittaa, kun kevätpäivän tasaus on ensi tiistaina 20.3.2018

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Pääsiäisaskartelu

 Ostin taas yhden lankakerän jostakin kävelylenkillä.
Pääsiäistä virittelen. Melkein jo pääsiäiskokon savunhaju sieraimissa.
Nyt, kun kinokset vaan kasvaa ja on harmaata, virkkasin auringon ja kun oltiin Annen kanssa Helsingissä, ostin Indiskasta kultamunan, kun minulla ei ole vielä kultamunaa. Kaikkia muuta minulla jo on....

    Mitenpäin tuo kuva tuli?Pitää pää kallellaan katsoa.
Löysin tai jostakin tuli vastaan kesäkäsityö. Olin ollut tekemässä jotakin vappu -karnevaaliliinaa joskus. Siis tuo tuossa auringon alla.
    Oikeastaan menin romuhuoneeseen joka on kuin vintti ennen kotona, ja aioin oikeasti siivota sen.
Minulle kävi niinkuin lapsilla kun pitäisi kerätä lelut laatikkoon, he alkavat leikkiä joka lelulla.
Onhan se niinkuin olisi karkki syömättä, kun seuraavan kerran yritän siivota sitä huonetta.
Ei tiedä, mihin innostuu. Jospa aina saisin tehtyä jonkun puolitekoisen valmiiksi.

Eli näin on paljon lunta ja lisää tulee...
Otin tämän kuvan sunnuntaina, kun lähdettiin pojan tyttären syntymäpäiville.
Ihanaa, kun oli yhtä vaille koko perhe koolla juhlimassa. Ja hänen luonaan olimme lauantaina.
Kevättä on rinnassa, vaikka lunta on paljon.

Kultamunasta tulee kultakana... vai tuliko tuo muna kultakanasta?
Kotona takapihalla on näin paljon lunta. Jospa se oikea aurinko näyttäytyisi jo!
Pääsiäistä on kiva valmistella, kun se on niin arvokas juhla!