lauantai 24. marraskuuta 2018

Black Friday

Aamu on niin superihmeellinen. Jouduin siivoamaan joulusiivot, kun sähkömies kävi vähän joka murkassa säätämässä ja päivittämässä. On niin ihana aloittaa alkujoulun ihannointi siunattuna.
Eilen oli Black Friday. Anabel teki Bläck -herkkua ja lankesin tyystin. Kiitos! Meni kaksi palaa heti, kun kukaan ei nähnyt.
Onneksi ei kukaan muu (Saku) tykkää tästä herkusta, niin saan vielä mökillä herkutella.
Minulla on kontrolli autossa. Saku sanoi, että oli ajanut eilen 99 kilometriä. Kaupungissa vain. Ja alle 30 km/h. Eli melkein paikallaan kiertänyt kehää kamujen kanssa valoilta toisille ruuhkassa.
Enkä ehtinyt keittää ruokaa, enkä jumpata. Black Friday. Rolls, Subway, Mac Donald's sentään nähtiin lähempää. Mitä ostin? En yhtään mitään, yhden sukkapaketin, yksi euro. Tuuleteltiin vähän perheen kanssa. Mummolla oli vientiä.
Tämä maisema, missä istun aukeaa kuin taivaan portit hetki hetkeltä kirkkaammaksi.
Tapaan lukea aamulla "Raamattu läpi vuodessa" ja tänään oli ihana paikka 2. Piet. kirjeessä

Kristuksen kärsimys
21. Siihen te olette kutsututkin. Kärsihän myös Kristus teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te seuraisitte hänen jälkiään.
22. Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suussaan ollut petosta.
23. Herjattaessa hän ei herjannut takaisin eikä kärsiessään uhannut, vaan jätti asiansa oikein tuomitsevan haltuun.
24. Hän "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissaan ristinpuuhun, että me synneistä pois kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen "haavojensa kautta teidät on parannettu."
25. Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne Paimenen ja Kaitsijan luo.

Hyvän kahvin kanssa aukeaa päivä, kun Sana valaisee joka askeleen. Olen hiippaillut ja järjestänyt kuppeja ja lankoja.
Hiippailin sukkasilla ottamassa kuvia aurinonnoususta.
Pakkasta on -3°C
Siellä on kuuraa, lunta ei ole vielä satanut ja järvi on sula.
Ei ketään kiinnosta, mutta teen vanhuuttani varten muisteltavaa.
Keltainen ja sininen ja harmaa. Aika hyvä yhdistelmä. Toimii mun aivojen takalaitaan.
Aamulla ensiksi kävelin viiden jälkeen kahvin keittoon. Sitten kuuntelen omaa hengitystäni ja ajatuksia, joita tulee jostakin hiljaisuuden ilmanalasta ja mietiskelen ja ihmettelen Jumalan tarkkaa seurantaa ja huolenpitoa kaikissa kummallisissa kuvioissa. Olen niin onnellinen, kun saan olla Hänen kiinnostuksensa kohde. Tekee hyvää olla hyväksytty ja rakastettu.
   Jumalan siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää. Eikö olekin niin, että mikään hyvä ei tunnu hyvältä jos ei Jumalan rauha ja lämpö ja läsnäolo ole kanssamme. Kaikki näyttää niin kauniilat, kun Hän on kanssamme.
   Hänen läsnäolonsa tekee kaikesta niin viehättävää ja ymmärrettävää. Ehkä Hänen henkensä selittää meille kaiken, koska kaikki tuntuu niin johdonmuikaiselta ja "järkeenkäyvältä" vaikka ei mikään menekään oman suunnitelman mukaan. Olenkin antanut Herran huoleksi kaiken. Hän antaa, mikä on tarpeen.
   Aina ihmettelen, että mitä tämä nyt tarkoittaa, mutta on parempi olla kyselemättä. Hän tietää, mitä tekee. Rukoilla saa ja pitääkin aina, eihän muuten saa mitään. Kunhan vain aina lauseen loppuun muistaa lisätä ydinasian: Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan Sinun. Siksi kaikki on niin hallittua, kun Hallitsija sen suunnittelee ja toteuttaa.
  Luulemista on paljon, mutta onneksi Hän tietää kaiken etukäteen ja vänkää oikeaan, koska Hän tietää sydämeni perimmäisen halun.  Ei ole niinkuin ihminen näkee. Herra paljastaa salattuja asoita, kun Hänen kanssaan keskustelee. Tarpeellisia Hän ilmoittaa ja selitttää tarkoitusperiään. Monesti raamattua selatessa huomaamattaa imee itseensä "uutiset ja säätiedotukset", reaaliaikaiset, eikö niin kamut?
 Lintuja menee paljon järven yllä ja vesirajassakin meni iso lauma. Mitä ne nyt meinaa? Menkää nyt jo, täällä kohta jähmettyy!
Blogissa on lukijat vähentyneet sitä mukaa, kun kirjoitan uskostani Jumalaan, mutta se on mun ykkösjuttu, eikä se voi olla erillään minusta. Jumala on nimittäin ykkönen kuitenkin kaikissa kisoissa. Yritän seurata häntä, vaikka Hän on näkymätön ja salattu ja tekee itsensä vaikeasti tavoitettavaksi, vaikka onkin kaikkialla läsnäoleva.
Nyt se aurinko kohta nousee, koska se kultaa tuon pilven jo kullanväriseksi.
Taidetaan mennä Keskiselle tänään, jos jaksaa sinne tungokseen ja meteliin, eikä se ruokakaan enää houkuta. Hyvää Bläkkiä kaikille!
NYSSE NOUSI!
Saku ja aurinko yhtä aikaa, 9.20 Sehän on vähän sama asia?

perjantai 23. marraskuuta 2018

Joulun tunnelmointi aloitettu

Joulukävelyllä pienten ja suurten kanssa.
Tästä lähtien on vain yksi blogi. Kaduinpoa kuitenkin, kun Saku rohkaisi.
Kirjoitan myös raamatun syviä ajatuksia Marian filosofia - blogiin edelleen.
Joskus vain survotaan kuin hullua huhmaressa, että ei mitään jää jäljelle, vain kanelia ja sokeria.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Vaatteita päälle pakkaseen

Kun minä olin pieni ja äiti teki meille kaikki vaatteet, sovittaminen oli kivuliasta.
Varsinkin, kun kaula-aukkoa oltiin justeeraamassa.
Minä olin niin laiha, että solisluut olivat kuin pelkkää herkkää hermoa.
Äitin kylmät kädet ja terävät sakset ja kankaan karhea reuna ja nuppineulat!
Ei muuta tarvinnut, kun oli kauhusta jäykkänä.Se sattui nahkaan ja herkkään mieleen.
Vaikka teki mieli huutaa ja kiemurrella, se vain pahentaisi tilannetta.
Samoin on vaikea olla paikallaan, kun Jumala puettaa riisumisen jälkeen.
Miksi vielä pitää olla paikallaan, vaikka kaikki on hyvin? Juuri siksi. Hän tekee viimeisen silauksen.
Hän riisuu surupukumme ja vyöttää riemulla. Hän riisuu ja pukee.
Ei Hän riemustaan riisu, vaan Hänellä on pääsuunnitelmansa vasta pukemisen jälkeen.
Kaikki alkaa jostakin. Joku löytää jonkun ja heltyy. Hän oli hyljeksitty, emme Häntä minään pitäneet.
Onhan mulla kone ja lankaa.
Pala palalta..
Hiha hihalta..
Odottaminen on epämukavaa.
Kysyy kärsivällisyyttä...
Kaikenlaisiin paikkoihin sitä istutetaankin!
Lankakellarin mannekiini.
Sitten pääseekin jo juhlakamujen joukkoon...

Kunniapaikalle.

Odottaminen kannattaa. Hän nostaa loasta köyhän ruhtinasten rinnalle.