keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Valkea joulu

Sittenkin tuli valkea joulu.
Ihana herätä Lappajärvellä Karvalassa valkeaan jouluun.
Aatto oli kiireinen. Saimme koko perhe juhlia yhdessä jouluaaton tunnelmaa ja syödä jouluateria yhdessä meillä kotona. Nyt astui joulurauha, Joulupäivä elämään. On hiljaista. Lumihiutaleita leijailee hissukseen taivaalta ja on aivan valkoista.
  Jouluyön ihme oli tapahtunut, maa oli peittynyt valkoiseen vaippaan. On kaunis talvi.
Rauha ihmisten kesken ja Jumalan hyvä tahto on konkreettista, käsin kosketeltavaa. Jokaisessa lumihiutaleessa on Hänen kätensä ainutlaatuinen jälki, niin kuin jokaisessa ihmisessäkin.

Pari tuntia myöhemmin on jo päivä valjennut niin kuin se nyt tähän aikaan vuodessa valkenee.
On kaamosaika Lapissa ja niin on täälläkin monena päivänä...
Vimpeli on pyyhkäisty pois maailmankartalta taas tänään. Ei näy Lakeaharjun laskettelukeskustakaan ollenkaan. Onneksi on talvi.
Onneksi on joulu joka paikassa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Australiassa















Minulta oli jäänyt näköjään julkaisematta muutama kuva Australiasta.
Siellä oli huono päästä nettiin.
Ei se mitään, julkaisen sen nyt, kun täällä mökillä on erittäin nopea netti.

Pari päivää jouluun

Meillä on vanhan ajan värikäs joulukoti. Mihin koira karvoistaan ja pantteri pilkuistaan...
Minä uhrasin Australialla ihanista jouluhössötyksistä pari viikkoa. Sitten tuli flunssa ja nyt minä hätäilen, että en saa kyllääni joulusta tänä vuonna. Tuntuu, että aloitan joulun valmistelut heti vuoden alusta, mutta kyllä niihin koristuksiin kyllästyy toivottavati kuitenkin.
Nyt mökillä tuskailen ja täpistelen, kun kaikki nukkuu, että minulla on joulun laitto kesken kotona, jonne perheväkeä tulee joulupäivälliselle. Saan kyllä tonttujoukkoa häärimään kanssani.

Ja neitsyt pikku poijuttansa povellansa vie ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie, tää maailma on niin kylmä, niin kylmä...
Muisoja pöydillä.
Yksi tyyny on joulun värinen.

Lasikengät loistaa.
 Virkatut jouluviirit löytyivät taas!
Ja neulotut tonttulakit saivat muistojen kunniapaikan.
 Isänpäivälahja vuoden takaa ja muisto Pariisista, tuo hohtava keiju.
Liina onThaimaasta, muisto.
Pinokkio on Myanmarista, samoin heppa. Jouluvaate pupulla Australiasta, joulukoriste.
Onneksi olen jättänyt itselle joitakin neulekoneella tehtyjä joulusukkia.
Joulukuusen matto. Tähän aikaan vielä murehdin siitä joulukuusesta.
Ei tarvitse enää murehtia. Tähti tuotiin Australiasta muistoksi ja se on oikein sopiva.
Kirjoitusnurkkakin on saanut joulusiivouksensa.
Pari joululiinaa Australiasta muistona.
Olohuone aamuhämärässä.
Nyt vielä ruuat pitää taikoa joulupöytään!
Kohta lähdemme kaupunkiin laittamaan jouluruokia. Siellä on helpompi kun on kaupat ja ihmiset lähellä. Joulun rääpiäisiä sittem jokaisen lapsen perhe tulee mökille jatkamaan, kun heille sopii.
Tule joulu kultainen!